Oikeus puhua tyhmiä, entä totuuksia?

Pääministeri Antti Rinne (Spd) esitti MTV3:n ”SuomiAreena: Arvopuheet – Rinne, Halla-aho & Andersson” ohjelmassa 16.7.2019, että sananvapauden rajat menevät siinä, että toista ei saa loukata.

Kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho keskustelussa oikein totesi, kansanryhmän solvaaminen on meillä kriminalisoitu. Kansanryhmää ei sen vuoksi saa ”loukata”, eli solvata siten, että rikoslain teonkuvaus täyttyy. Sen sijaan muuta yleistä ”loukkaamattomuussuojaa” ei lainsäädäntömme tunne.

Rikoslakiimme sisältyy toki yksittäisiä kiellettyjä tekoja, kuten kunnianloukkaus, johon syyllistytään silloin, jos esitetään toisesta valheellinen väittämä tai muutoin nimitellään toista halventavasti, tai kielto levittää toisen yksityiselämää koskevia tietoja tai kuvia. Mutta lähtökohtaisesti muutoin toisen loukkaaminen on rikoslain näkökulmasta sallittua, kuten toisen tunteiden, mielipiteiden ja käsitysten loukkaaminen, kunhan ei solvata kansanryhmää.

Kun SuomiAreenan aiheena olivat arvot, ja silti sananvapautta haluttiin kovin rajoittaa, haluaisin kysyä, voisiko totuudella olla ajassamme edes pieni arvo?

Loukkaamisen sallittavuus on tärkeää erityisesti sen vuoksi, että totuuden kertominen usein – ainakin hetkellisesti – on omiaan loukkaamaan toista. Rinteen haikailema, totuudet kiertävä sanavapausmalli on karhunpalvelus. Vaikka totuus loukkaa, se yleensä kuitenkin kokonaisuutena sattuu vähiten. Oli sitten kysymys lähimmäisestä tai kansalaisista.

Ja jotta totuus pääsisi esiin, joudumme sananvapauden nimissä kuulemaan toki kaikenlaista muutakin puhetta, myös ymmärtämätöntä puhetta kärkiministereiltämme. Mikä minua kyllä loukkaa. Mutta ei anneta sen häiritä.

LauraKorpinen
Perussuomalaiset Helsinki

Asianajaja, varatuomari, yrittäjä

Helsingin kaupunginvaltuutettu (PS)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu